Suomalainen – ajattele ekologinen askel pidemmälle

Tiedätkö oman ekojalanjälkesi*? WWF:n 2011 sademetsäraportin mukaan maailmanlaajuisesti käytössämme oleva biokapasiteetti* on vuodessa 1,78 globaalihehtaaria henkilöä kohti. Suomalaisten kulutus on keskimäärin 6,16 gha/hlö/vuosi, ylittäen pallon kapasiteetin 3,5 kertaa. Otamme jatkuvasti ekologista velkaa, kuluttaessamme enemmän kuin pallomme pystyy samassa ajassa uusimaan. Kun lainaa ei voidakaan maksaa takasin ei maapallon perintätoimistoa ole, joka takaisi lainan meidän puo-lesta. Joidenkin mielestä ilmastonmuutos on puuta heinää – mutta kohta se on enää pelkkää heinää.

Palmuöljyä käytetään elintarvikkeiden ohella myös biodieselin raaka-aineena. Suurin osa Suomeen tuodusta palmuöljystä kuluukin normaaliin, henkilöautojen käyttämään biodieseleillä sekoitettuun dieselpolttoaineeseen. Öljypalmuviljelmät kaatavat huolestuttavalla vauhdilla Aasian ja Etelä- ja Keski-Amerikan sademetsiä. Jos tuhansien uhanalaisten eläin- ja kasvilajikkeiden selviäminen, esimerkiksi verrattuna autoiluun, ei mieltä vaivaa, saattaa olla syytä pohtia asiaa siltä kannalta, että sademetsät ovat merkittäviä hiilidioksidin sitojia ja varastoijia, joiden hävittäminen vuorostaan voimistaa ilmas-tonmuutosta. Saattaa toki olla että puolen vuosisadan päästä olemassa olevat realiteetit eivät kosketa tänään, mutta päiväkodin pihalla paraikaa leikkivää Leeviä varmasti koskettaa ja ainakin hänen lapsi-aan. Minäkin olin suunnitellut olevani virkeänä elossa vielä silloin.

Entä miten me suomalaiset voimme vaikuttaa Amazonin ja Kaakkois-Aasian sademetsien tulevaisuu-teen? Alueita joissa meidän ekojalanjälkemme ylittää kapasiteetin ovat:
Öljypalmun viljely (kulutus: 664,1 gm²/Suomalainen) Soijaviljely (282,2 gm²/Suomalainen) Kahviviljely (kulutus: 470,7 gm²/Suomalainen), Banaaniviljely (kulutus: 22,8 gm²/Suomalainen). Esimerkkinä voisimme ottaa soijapavun, joka on suuri suora ja suurin epäsuora syy Amazonin metsä-katoon. Soijapavuista tehty soijarehu on maailman ruokatuotannon keskeisiä elementtejä, joka toimi suurimpana epäsuorana syynä metsäkatoon, ja jota pitää kehittää kestävämmäksi.


Kuluttaja voi:
• lisätä kasvisten osuutta ruokavaliossaan
• kysyä lihanjalostajilta soijan vastuullisuudesta (Basel- tai RTRS – sertifikaatit)
Rehun ja lihan tuottajat voivat:
• siirtyä ostamaan vain vastuullisesti tuotettua, geneettisesti muuntelematonta Basel- tai RTRS – sertifioitua soi-jaa
Poliittiset päättäjät voivat:
• tukea rehu- ja lihasektorin yhteistä siirtymistä vastuullisen soijan hankintaan
• luoda kansallisella ja alueellisella lainsäädännöllä markkinoille uuden vastuullisen biomassatuotannon minimi-tason
• tukea kehittyviä maita vastuulliseen soijantuotantoon siirtymisessä.


Todettakoon että on vaikea löytää kaupan hyllyiltä sertifioituja tuotteita. Jos lihantuottaja päättää siir-tyä halvempaan esim. geenimanipuloituun soijarehuun, jonka viljely on kaatanut hehtaareittain sade-metsää, niin me syömme edelleen broilerit ja possut täysin tyytyväisinä. Maailman ruoantuotanto on usein toivottomalta tuntuva aihe, mutta vaikka emme pysty suoraan vaikuttamaan, voimme kuitenkin ajatella askelen eteenpäin ja olla mukana vaikuttamassa epäsuorasti.

* Ekologinen jalanjälki:
Ihmisten käyttämien uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja ihmistoiminnasta aiheutuneiden päästöjen käsittelemiseen tarvittavan maa- ja vesialueen laajuus globaalihehtaareina tai -neliömetreinä. Laskennassa otetaan huomioon rakentamiseen tarvittava maa-alue ja hiilidioksidin si-tomiseen tarvittavan kasvillisuuden määrä.
* Biokapasiteetti:
Maailmanlaajuisesti tai maakohtaisesti käytettävissä olevan, tuottavan maa- ja vesialueen määrä glo-baalihehtaareina.


Kuva: Soijaplantaasi Brasiliassa
© WWF-Canon / Michel Gunther

Suomalaisten ekologinen jalanjälki sademetsissä

KUHILAS täydentää kuntien hiilijalanjäljen laskentaa

SYKEltä on tulossa uusi, kuntien hiilijalanjäljen laskemiseen tarkoitettu työkalu, jonka on tarkoitus valmistua loppuvuodesta 2011. Työkalu kulkee nimellä KUHILAS ja täydentää KASVENER-laskentaohjelman antamia tietoja - KUHILAS nimittäin ottaa huomioon paikallisten suorien päästöjen lisäksi myös tuotteiden elinkaaren aikana syntyvät, välilliset ilmastovaikutukset.

Tarvetta tarkempaan kuntien ilmastovaikutusten laskentaan on. Viime helmikuussa järjestetyssä CHAMP-työpajassa pohdittiin asiaa. Kuten kirjoitimme aiemmin tässäkin blogissa, Suomen CHAMP-kuntien toive oli saada entistä ajantasaisempaa ja vertailukelpoisempaa päästölaskentatietoa. Ajankohtaisempaa päästötietoa tarvitaan, jotta voidaan osoittaa kunnan päätösten vaikutuksia päästöjen kasvuun tai vähenemiseen sekä viestiä niin päätöksentekijöille kuin asukkaillekin. Vertailukelpoisuutta taas käyttäjät toivoivat kuntien ja eri sektoreiden välille, mutta myös suhteessa aiempiin laskelmiin.

KASVENER-laskentaohjelman avulla lasketut, kuntien suorat kasvihuonekaasupäästöt vaihtelevat suuresti elinkeinorakenteeltaan erilaisissa kunnissa. Tämä johtuu etenkin teollisuuden, maatalouden ja läpikulkuliikenteen vaihtelevasta merkityksestä kuntien päästöjen aiheuttajana, ja vaikeuttaa vertailua kuntien välillä. Lisäksi KASVENER-mallin antamasta arviosta puuttuu merkittävä osa kuntien ja kuntalaisten toiminnasta aiheutuvista päästöistä, jotka syntyvät kuntarajojen ulkopuolella.

Hyvä esimerkki välillisten päästöjen puutteesta johtuvasta vääristymästä on pääkaupunkiseutu. Siellä kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohden ovat 6 tonnia hiilidioksidiekvivalentteja vuodessa, kun suomalaisen keskimääräisesti aiheuttamat päästöt ovat 13 tonnia. Tähän vääristymään KUHILAS tuo apua. Lisäksi se auttaa kuntia tehostamaan ilmastotoimenpiteitään ja tarjoamaan kuntalaisille todenmukaisempaa ja ajantasaista päästötietoa.

Lisätietoa: SYKE
Kuva: CHAMP-työpaja helmikuussa 2011 / Pekka Salminen

Uusi ilmastokäsikirja kaupungeille

Yksi Unkarin EU-puheenjohtajuuden aikaansaannoksista on ilmastokäsikirja Euroopan kaupunkien päättäjille. Käsikirjasta löytyy eri maiden parhaita käytäntöjä, ja Suomestakin mukaan ovat päässeet Tampereen ECO2-hanke sekä Helsingin seudun kaupunkiliikenteen Reittiopas.

Ilmastokäsikirjasta löytyy paljon tietoa kaupunkien mahdollisuuksista ja velvollisuuksista ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja sen hillitsemisessä. Käsikirjassa esiin nostettuja teemoja ovat mm. ilmastoystävällinen kaupunkirakenne ja kaupunkiliikenne, asumisen energiankulutuksen hallinta sekä hyvät arkkitehtoniset ratkaisut.

Kannattaa vilkaista!

Lisätietoa: Ilmastokäsikirja kaupunkien päättäjille ja Työ- ja elinkeinoministeriö
Kuva: UBC