Ranskassa, Dunkerquessa, järjestettyä kestävän kehityksen konferenssia varjosti talouskriisin aiheuttama sosiaalinen epävakaus, joka uhkaa paikallisten öljy- ja kemian alan työntekijöiden työpaikkoja. Ranskalaiseen tyyliin sopivasti työntekijät eivät jääneet kotiin makaamaan, vaan järjestivät kestävän kehityksen vastaisen mielenosoituksen konferenssin päättyessä. Tämä olkoon muistutuksena sosiaalisen ja taloudellisen aspektin integroimisen merkityksestä kuntien kestävän kehityksen työhön.
Konferenssi päättyi Euroopan kuntien ja kaupunkien kestävän kehityksen ja ilmastotoiminnan julistuksiin. Julistuksissa näkyi talouskriisistä kumpuava sosiaalisen tasa-arvon merkityksen korostaminen. Samalla alleviivattiin kuntien velvollisuutta mahdollistaa kuntalaisille vähähiilisen elämäntavat toteuttaminen.
Keskusteluissa oltiin myös huolissaan kuntien roolin väheksymisestä ilmastokeskustelussa. Globaaliin ilmasto-ongelmaan on pureuduttu hallitusten välisellä tasolla, vaikka toimenpiteet toteutetaan lopulta kunnissa. Maailman sadoissa tuhansissa kunnissa on valtava voimavara, mutta kuntien on oltava itse aktiivisia ja nostettava yhdessä äänensä kuuluviin. Haasteena on saada kuntien viesti yhtenäiseksi ja ääni kuuluviin, mutta on selvää että kuntatason yhteistyössä ja osallistamisessa on vielä valtavasti käyttämättömiä voimavaroja. Näiden voimavarojen aktivoiminen on kiinni meistä jokaisesta. Tulisiko meidän ottaa oppia Dunkerquen öljytyöläisistä, nousta ylös ja huutaa äänemme kuuluviin?
Teksti: Pekka Salminen
12 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti