Ilmasto-opas kuntien ja kuntalaisten käyttöön avattu!

Uusi, monimuotoista ilmastonmuutostietoa yhdistävä portaali on avattu osoitteessa ilmasto-opas.fi. SYKEn, Aalto-yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen yhteistyössä toteuttama Ilmasto-opas on verkkotietopankki niin ammattilaisten kuin kiinnostuneiden kansalaistenkin käyttöön.

Ilmastonmuutokseen liittyvää tietoa on internet pullollaan, mutta Ilmasto-oppaan etuna on yritys koota niin erimuotoinen tieto kuin eri toimijatkin samaan portaaliin. Palvelu on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen tarjoaa tietoa ilmastonmuutoksesta ilmiönä, sen taustoista ja vaikutuksista. Toinen osio sisältää karttoja, kuvaajia ja dataa niin menneestä kuin ennusteita tulevasta. Kolmanteen osioon on koottu ratkaisuarkisto kunnissa jo tehdyistä sopeutumiseen ja hillintään tähtäävistä toimista. Osio antaa tukea kuntien ilmastotyöhön eri toimialoilla sekä kuntalaisten arkipäivään soveltuvaa ilmastotietoa. Tulevaisuudessa Ilmasto-opas tullaan kääntämään myös ruotsiksi ja englanniksi.

Six-packin voimin konkretiaa ilmastotyöhön

EU:n laatimissa alueellisen kehityksen tavoitteissa (2011) mainitaan, että metropolialueiden tulisi tiedostaa vastuunsa laajemmasta niitä ympäröivästä alueesta. Tavoitteet tukevat suuria monipuolisia alueita, jotka toivottavat tervetulleeksi ja joissa toimitaan älykkäällä ja kestävällä tavalla, jotta tulevaisuuden kansalaistenkin elämänlaatu olisi korkeatasoinen. On ehkä kiistanalaista sanoa, että kaupungeilla olisi valtava vastuu myös ympäröivien alueiden kehityksestä tai hyvinvoinnista. Varmaa on kuitenkin se, että metropolialueiden ja suurkaupunkien tulee näyttää tietä suurten linjojen muutoksissa, joihin heillä itsellään on suurin vaikutus.

Eilen Suomen suurimmat kaupungit, joista kaikki ovat myös CHAMP –kaupunkeja, antoivat yhteisen ilmastokannanoton. Kannanotossa korostetaan kaupunkien vastuuta ilmastonmuutoksen torjunnassa ja esitetään kuusi konkreettista ilmastoaloitetta, joita niin kutsutut kuutoskaupungit Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Turku ja Oulu aikovat yhteistyössä edistää:

1. energiaviisaan rakentamisen tiekartan laatiminen kuhunkin kaupunkiin,
2. rakennusvalvonnan kehittäminen energianeuvonnan ja laadunohjauksen suuntaan,
3. ilmastoneuvonnan kehittäminen ja asukkaiden ilmastotekojen tukeminen kaupunkien yhteisprojektilla
4. ekotukihenkilöiden nimeäminen työpaikoille,
5. matkustustarpeen vähentäminen ottamalla käyttöön videoneuvottelut ja
6. budjetoinnin ilmastovaikutusten arviointia

Euroopan kaupunginjohtajat ovat ilmaisseet oman sitoumuksensa ilmastotyölle Covenant of Mayors –ilmastosopimuksen kautta, jossa yli 2700 eurooppalaista kaupunkia ja aluetta on sitoutunut vähentämään alueellaan kasvihuonekaasujen päästöjä vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Suomen kuuden suurimman kaupungin kaupunginjohtajat perustivat kansallisen Kaupunginjohtajien ilmastoverkoston viime keväänä. Verkoston tarkoituksena on edistää EU:n energia- ja ilmastotavoitteiden toteuttamista ja ekotehokasta kaupunkikehitystä. Verkoston avulla nostetaan esille uusia aloitteita, lisätään yhteistyötä ja levitetään hyviä käytäntöjä suurten kaupunkien kesken.

Kaupungeilla (sekä suurilla että pienillä) on myös pian mahdollista laajentaa verkostoa kansainvälisesti Net-COM -projektin myötä, joka yhdistää Euroopan kaupunkien ja kuntien johtajia jakamaan kokemuksia ja hyviä käytäntöjä keskenään Euroopan laajuisesti. Kansallisissa klubeissa käydään keskustelua oman maan tasolla ja lisäksi Net-COM järjestää suurempia kokoontumisia ja konferensseja, joissa on mahdollista kohdata kansainvälisiä kollegoja.
A
loite Suomen kuutoskaupunkien johtajien ilmastoverkoston perustamisesta tuli Sitralta ja se sisältyy ympäristöministeriön, Tekesin ja Sitran tekemään ERA17-ohjelmaan. Aloitteen visiona on että Suomen rakennettu ympäristö olisi energiatehokkuuden kannalta paras maailmassa vuonna 2050. Kuutoskaupunkien yhteiset ilmastoteot toteutetaan kolmella alalla, joissa ilmastovaikutukset ovat suurimpia: rakentaminen, kaupunkilaisten päivittäinen elämä ja kaupungin oma toiminta. Näistä kaupunkilaisten päivittäinen elämä saattaa olla tärkein, jotta ilmastoteot toteutuvat laajimmalla ruohonjuuritasolla. Suomen suurimmat kaupungit ottavat suuren askeleen kohti konkretiaa ja kantavat ilmastovastuunsa.

Lue lisää:
* Kaupunginjohtajien ilmastokannanotto
* Lisätietoa aloitteista

Ilmojen halki käy vihreämpi tie?

Euroopassa kuhisee ilmailualalla. Vain Euroopan sisäisten lentojen päästöt ovat 52 miljoonaa tonnia vuodessa eli noin 2,4 % päästökauppaan kuuluvista päästöistä ja on monen eurooppalaisen henkilökohtaisen hiilijalanjäljen suurin kasvattaja. Vuodesta 2012 Euroopan lentoliikenne on mukana EU:n päästökaupan piirissä. Ratkaisu, joka on yllyttänyt lentoyhtiöitä investoimaan tutkimukseen ja tuotekehittelyyn viimeisten vuosien aikana, on tuottanut hedelmää jo ennen takarajaa.

Lufthansa aloitti heinäkuussa kuuden kuukauden kokeilujakson, jolloin se lentää Hampuri-Frankfurt-väliä biopolttoaineella tankatulla koneella. Finnair tulee vahvasti perässä neljällä koelennolla hieman pidemmälle, Helsinki-Amsterdam-välillä. Lentoyhtiö KLM osallistuu myös kilpailuun ilmoittamalla 200 lennosta Amsterdamin ja Pariisin välillä syyskuusta lähtien. Thomson Airways lennättää käyntiin viikoittaisen biolennon La Palmaan tänään.

Näin puoli vuotta ennen vuodenvaihdetta on nähtävissä kilpailua siitä, kuka lentää pisimmälle biopolttoaineella, kuka säännöllisimmin. Olemmehan vasta ensimmäistä biopolttoainesukupolvea, ja on vielä löydettävä kestävimmät ratkaisut, sekä lentoyhtiölle että ympäristölle. Tällä hetkellä biopolttoaineita hehkutetaan yhtenäisenä konseptina, mutta raakaaineita on erilaisia. Finnairin tilanteessa olisi kuvitellut yhtiön mieluiten käyttävän maanmiehensä Neste Oilin öljyntarjontaa, mutta Talouselämä-lehden mukaan Neste Oilin vaihtoehto ei kelvannut Finnairille, koska se ei pystynyt takaamaan raaka-aineen alkuperää vastuullisuussertifikaatin mukaiseksi.

Hollantilainen SkyNRG on vaihtoehdoista toinen, jota käyttävät KLM (perustaja/ yhtiökumppani), Thomson Airways ja Finnair. Yhtiön kehittämä biopolttoaine tuotetaan lähinnä kierrätetystä keittiörasvasta sekoitettuna kerosiiniin. Toisin kuin Neste Oil, jonka biopolttoaineeseen kuluu muun muassa Cameliaa eli kitupellavaa ja Jatropa -pensaasta tehtyä öljyä, SkyNRG ostaa rasvansa USA:n pikaruokamarkkinoilta. Neste Oil tutkii jatkuvasti uusia viljeltävissä olevia muotoja täydentämään raaka-ainevalikoimaansa. Ongelmana tosin pidetään viljelytehokkuuden parantamista, joka todennäköisesti saisi viljelijät haalimaan liian suuria alueita, ja siten laiminlyömään maankäytön kestävää etiikkaa. Mutta esimerkiksi sinilevä on mukana tutkimuksissa, ja jos siitä riesasta olisi mahdollista kehittää bisnes ja Neste Oil osallistuisi Itämeren puhdistamiseen, saisimme todistaa mahtavaa win-win tilannetta!

Biopolttoaine on nyt tuotu markkinoille ja se standardisoituu varmasti pian tavalliseen kerosiiniin sekoitettavaksi. On suuri asia jos lentoliikenteen CO2-päästöt puolittuvat, mutta riittääkö paistorasva kaikkiin maailman lentokoneisiin? Tuskinpa. On hyvä edelleen pitää mielessä että joka tapauksessa ainoa tapa joka varmuudella vähentää CO2-päästöjä on lentämisen rajoittaminen. Ihmisten matkustusmieltymyksiä on vaikea muuttaa kiireisessä maailmassa, vain sormea heristämällä. Ekoturismitrendi on tosin kasvussa, ja toivon mukaan kasvattaa yhä edelleen kysyntää ekologisista matkustusvaihtoehdoista. Pikajunarata Rail Balticaa kaavaillan valmistuvaksi (Helsinki-) Tallinna-Berliini välille vuoden 2020 paikkeilla, siinä on suuri potentiaali lentoliikenteen kilpailuttajaksi.

Pannaan startaten!

Lähteet (eng):
The Ecologist (12.7) - Could we be entering the era of greener air travel? Henry Gass

Renewable energy focus (18.7) - Neste Oil adds new oils to biofuel base. Isabella Kaminski

Kuvalähde:
Antti Havukainen (Self-published work by Antti Havukainen) [GFDL, CC-BY-SA-3.0 or CC-BY-2.5], via Wikimedia Commons

EU-tukia ydinvoimalle?

Jotta vastustuskykymme paranisi ja pysyisimme terveinä meidän tulisi syödä vähän kaikkea, ja jotta pallo pyörisi sille rakennetun modernin menon mukaan meidän tulisi kuluttaa vähän kaikkea. Liika on liikaa, missä tahansa tapauksessa. Onko asia näin myös uusiutuvien energialähteiden suhteen? Onko yksi tulevaisuuden ympäristöongelmista (kenties jo satojen vuosien kuluttua) tuuli- ja aurinkovarojen loppuminen? Kuulostaa huvittavalta, mutta mitä tapahtuu planetaariselle tuulijärjestelmällemme jos tuulien teille rakennetaan liikaa tai liian isoja ja voimakkaita myllyjä? Auringon sammumisesta onkin jo peloteltu, vaikka se ei asiantuntijoiden mukaan johdu maapallon väestä, vaan auringosta itsestään, mutta voisivatko uudet energiantuottojärjestelmät kuitenkin vaikuttaa jopa mahtavaan Aurinkoon?

Sähköä tulisi tuottaa tasaisesti eri muodoissa, jotta pysymme tasapainossa ja varmistamme sähkön saatavuuden sekä kansallisesti että maailmanlaajuisesti. Turun Sanomissa uutisoitiin 30.6.2011 mahdollisista tuista perinteisen energian tuottajille, nykyään kun uusiutuvasta energian tuotannosta on tullut ”liian” kannattavaa ja halpaa erilaisten EU-tukien ansiosta. Turun Sanomien mukaan tästä johtuen saatetaan pian joutua tilanteeseen, jossa EU tukee avustuksillaan ydin-, kivihiili- ja kaasuvoimaa! Energia-alalla apuvälineenä eri energiamuotojen tasaiseen toimittamiseen käytetään kapasiteettijärjestelmiä, jotka takaavat kaikkien energiatyyppien myynnin. Näin Euroopassa pyritään jo nyt houkuttelemaan voimayhtiöitä ylläpitämään ja investoimaan perinteiseen energian tuotantoon.

Tasainen sähkönsaanti
Energiateollisuus ry:n johtaja Pekka Salomaa muistuttaa että voimantuotannon tulisi edelleen olla tasainen ja monimuotoinen, sillä tuuli- ja aurinkosähkön saanti heittelee tietysti paljon sääkartan mukaan. Ongelmat ovat toki erilaiset eripuolilla Eurooppaa, esimerkiksi Norjan ja Ruotsin joustava vesivoimakapasiteetti neutralisoi tilanteen Pohjoismaissa. Salomaa mainitsee myös Espanjan tilanteen, jossa hyvissä sääolosuhteissa tuulimyllyt tuottavat jopa puolet Espanjan sähköstä. Tästähän pitäisi riemuita, mutta perinteisen sähkön tuottajat menettävät koko ajan kannattavuudessa, kun puolet markkinoista häviää.

Syöttötariffi eli sähkön takuuhinta otettiin vihdoin käyttöön Suomessakin keväällä 2011, uusiutuvien energiavoimaloiden toiminnan helpottamiseksi. Tariffi on taannut projektien nopean toteutumisen ja uusien voimaloiden tuotantoon on panostettu paljon. Kuten Aalto-yliopiston professori Peter Lund pohtii, mietityttää tosin onko tutkimus- ja kehitystyö jäänyt taustalle, kun halutaan ottaa käyttöön uusiutuvat energiavoimalähteet liian nopeasti. Uusiutuva energia on saanut paljon tukia myös EU:lta, ja nyt olemme tilanteessa, jossa mahdollisesti täytyy tukea myös perinteistä tuotantoa, jotta paikoin ei jäädä ilman sähköä.

Tukea tutkimukselle ja pumput kiinni
Eihän tässä ole mitään järkeä. Että esimerkiksi ydinvoimalle pitäisi tarjota lisätukia? Kun Saksassa päätetään sulkea kaikki ydinvoimalat ja rakentaa lisää tuulivoimaloita ja joitakin maakaasuvoimaloita lisää, niin Suomessa keskustellaan mahdollisista avustuksista perinteiselle energiantuotolle, jotta sähkönsaannin monimuotoisuus säilyisi. Ovatko tilanteen laukaisseet perinteisten energian tuottajien puolittuneet miljoonatulot? Ehkäpä uudet suunnitellut tuet voisi sijoittaa uusien teknologioiden tutkimiseen ja kehittämiseen, niin perinteiset voimalat voivat rauhassa sulkea epätuottoisat reaktorinsa.

Lähteet:

Turun Sanomat, 30.6.2011, ”Sähkön saannin turvaavat investoinnit varmistettava”

Työ ja elinkeinoministeriö, 24.3.2011, ”Uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön tukijärjestelmä käyttöön”

Kuvan lähde: Power export from Wylfa Nuclear Power Station, © Copyright John Aldersey-Williams and licensed for reuse under this Creative Commons Licence.

Haaveilulla Itämeren avuksi

Päättäjät ja rahoittajat vetoavat usein siihen, etteivät rahalliset resurssit riitä esimerkiksi Itämeren suojeluun, niin kuin niin moneen muuhunkaan ongelmallisesti ratkottavaan asiaan. Näinhän on, prioriteetit on asetettu ja yhdet saavat enemmän kuin toiset. Onko meidän kuitenkaan aika kohauttaa olkapäitä ja unohtaa haaveilu? Itse edustan ryhmää nykypäivän nuoria aikuisia, jota usein kutsutaan ”maailmanpelastajasukupolveksi”. Sukupolvi, joka on tottunut kyseenalaistamaan mahdottoman ja osaa haaveilla asioista, jotka aluksi saattavat tuntua mahdottomilta. Kasvoimmehan me aikana jolloin Walt Disneyllä oli lähes monopoli televisiosta joka päivä silmiimme ja korviimme ulottuviin sanomiin. “If you can dream it, you can do it. Always remember that this whole thing was started with a dream and a mouse”.

Itämeriportaalissa tiedotetaan Kotkan Meripäivien Itämeri-tapahtumasta 28.7.2011. Tapahtumassa eri alojen asiantuntijat ja vaikuttajat saavat vapaasti, kaiken ollessa mahdollista, visioida Itämeren parempaa tulevaisuutta. Päivillä voi kerätä tietoa ja elämyksiä meren tilasta, tai käydä Vellamon kupeeseen parkkeeratussa merentutkimusaluksessa Arandassa. Tavallisesta poikkeavassa keskustelutilaisuudessa kysytään mm. Itämeren tutkijoilta, meriliikenteen ja öljyntorjunnan asiantuntijoilta sekä Helsingin ja Kotkan kaupunkien ja Pietarin vesilaitoksen edustajilta, mitä he tekisivät Itämeren hyväksi, jos kaikki olisi mahdollista. Rantavaltioiden yhteisestä näkökulmasta Itämeren tilan parantamista tarkastelee HELCOMin pääsihteeri. Lisäksi tilaisuudessa kuullaan yritysmaailman näkemyksiä sekä Itämeren hyväksi toimivien säätiöiden ja kansalaisjärjestöjen ihmisiä. Terveisiä suoraan aalloilta tuo kotkalainen ammattikalastaja, ja Luonto-Liiton Itämeri-lähettiläät välittävät koululaisten ajatuksia Suomesta ja Venäjältä. Ohjelma.

Yleisön osallistuminen tapahtuu lippuäänestyksellä, jolla saa ottaa kantaa Itämeren kysymyksiin ja lähettää postikortilla terveisiä päättäjille. Rahoituksen puutetta ei siis tarvitse miettiä, yleisölläkin on varmasti loistavia ideoita. Rajallisen tilan vuoksi seminaariin tulisi ilmoittautua 21.7. mennessä. Ilomoittautuminen.

Niin kuin jokainen kansalainen on velvoitettu äänestämään, jokainen kansalainen tulisi myös velvoittaa haaveilemaan. Haaveilua tulisi harjoittaa omissa elämissään ja yleisen hyvän puolesta, aihealue olisi kaikille omavalintainen. Kotkan meripäivillä järjestettävän seminaarin kaltaisia tilaisuuksia olisi tarjolla kaikille mehukkaita ideoita tuottaville yksilöille, ja toisille inspiroituakseen. Lisää Itämeritietoisuutta voi haalia TV1 kesämaanantaisin esittämästä ohjelmasarjasta Itämeren rannoilla, jossa voi tutustua Itämeren rannikkoalueisiin lähinnä kulturellista näkökulmasta.

Itämeriportaali löytyy myös Facebookissa.

Mitä minä tekisin Itämeren hyväksi, jos kaikki olisi mahdollista? Ohjelmallinen Itämerikeskustelu 28.7. kello 13.00 – 16.30 Kotkan meripäivillä

Kuvan lähde: Turun Kaupungin viestintäkeskus/ Olli Sulin

Suomalainen – ajattele ekologinen askel pidemmälle

Tiedätkö oman ekojalanjälkesi*? WWF:n 2011 sademetsäraportin mukaan maailmanlaajuisesti käytössämme oleva biokapasiteetti* on vuodessa 1,78 globaalihehtaaria henkilöä kohti. Suomalaisten kulutus on keskimäärin 6,16 gha/hlö/vuosi, ylittäen pallon kapasiteetin 3,5 kertaa. Otamme jatkuvasti ekologista velkaa, kuluttaessamme enemmän kuin pallomme pystyy samassa ajassa uusimaan. Kun lainaa ei voidakaan maksaa takasin ei maapallon perintätoimistoa ole, joka takaisi lainan meidän puo-lesta. Joidenkin mielestä ilmastonmuutos on puuta heinää – mutta kohta se on enää pelkkää heinää.

Palmuöljyä käytetään elintarvikkeiden ohella myös biodieselin raaka-aineena. Suurin osa Suomeen tuodusta palmuöljystä kuluukin normaaliin, henkilöautojen käyttämään biodieseleillä sekoitettuun dieselpolttoaineeseen. Öljypalmuviljelmät kaatavat huolestuttavalla vauhdilla Aasian ja Etelä- ja Keski-Amerikan sademetsiä. Jos tuhansien uhanalaisten eläin- ja kasvilajikkeiden selviäminen, esimerkiksi verrattuna autoiluun, ei mieltä vaivaa, saattaa olla syytä pohtia asiaa siltä kannalta, että sademetsät ovat merkittäviä hiilidioksidin sitojia ja varastoijia, joiden hävittäminen vuorostaan voimistaa ilmas-tonmuutosta. Saattaa toki olla että puolen vuosisadan päästä olemassa olevat realiteetit eivät kosketa tänään, mutta päiväkodin pihalla paraikaa leikkivää Leeviä varmasti koskettaa ja ainakin hänen lapsi-aan. Minäkin olin suunnitellut olevani virkeänä elossa vielä silloin.

Entä miten me suomalaiset voimme vaikuttaa Amazonin ja Kaakkois-Aasian sademetsien tulevaisuu-teen? Alueita joissa meidän ekojalanjälkemme ylittää kapasiteetin ovat:
Öljypalmun viljely (kulutus: 664,1 gm²/Suomalainen) Soijaviljely (282,2 gm²/Suomalainen) Kahviviljely (kulutus: 470,7 gm²/Suomalainen), Banaaniviljely (kulutus: 22,8 gm²/Suomalainen). Esimerkkinä voisimme ottaa soijapavun, joka on suuri suora ja suurin epäsuora syy Amazonin metsä-katoon. Soijapavuista tehty soijarehu on maailman ruokatuotannon keskeisiä elementtejä, joka toimi suurimpana epäsuorana syynä metsäkatoon, ja jota pitää kehittää kestävämmäksi.


Kuluttaja voi:
• lisätä kasvisten osuutta ruokavaliossaan
• kysyä lihanjalostajilta soijan vastuullisuudesta (Basel- tai RTRS – sertifikaatit)
Rehun ja lihan tuottajat voivat:
• siirtyä ostamaan vain vastuullisesti tuotettua, geneettisesti muuntelematonta Basel- tai RTRS – sertifioitua soi-jaa
Poliittiset päättäjät voivat:
• tukea rehu- ja lihasektorin yhteistä siirtymistä vastuullisen soijan hankintaan
• luoda kansallisella ja alueellisella lainsäädännöllä markkinoille uuden vastuullisen biomassatuotannon minimi-tason
• tukea kehittyviä maita vastuulliseen soijantuotantoon siirtymisessä.


Todettakoon että on vaikea löytää kaupan hyllyiltä sertifioituja tuotteita. Jos lihantuottaja päättää siir-tyä halvempaan esim. geenimanipuloituun soijarehuun, jonka viljely on kaatanut hehtaareittain sade-metsää, niin me syömme edelleen broilerit ja possut täysin tyytyväisinä. Maailman ruoantuotanto on usein toivottomalta tuntuva aihe, mutta vaikka emme pysty suoraan vaikuttamaan, voimme kuitenkin ajatella askelen eteenpäin ja olla mukana vaikuttamassa epäsuorasti.

* Ekologinen jalanjälki:
Ihmisten käyttämien uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja ihmistoiminnasta aiheutuneiden päästöjen käsittelemiseen tarvittavan maa- ja vesialueen laajuus globaalihehtaareina tai -neliömetreinä. Laskennassa otetaan huomioon rakentamiseen tarvittava maa-alue ja hiilidioksidin si-tomiseen tarvittavan kasvillisuuden määrä.
* Biokapasiteetti:
Maailmanlaajuisesti tai maakohtaisesti käytettävissä olevan, tuottavan maa- ja vesialueen määrä glo-baalihehtaareina.


Kuva: Soijaplantaasi Brasiliassa
© WWF-Canon / Michel Gunther

Suomalaisten ekologinen jalanjälki sademetsissä

KUHILAS täydentää kuntien hiilijalanjäljen laskentaa

SYKEltä on tulossa uusi, kuntien hiilijalanjäljen laskemiseen tarkoitettu työkalu, jonka on tarkoitus valmistua loppuvuodesta 2011. Työkalu kulkee nimellä KUHILAS ja täydentää KASVENER-laskentaohjelman antamia tietoja - KUHILAS nimittäin ottaa huomioon paikallisten suorien päästöjen lisäksi myös tuotteiden elinkaaren aikana syntyvät, välilliset ilmastovaikutukset.

Tarvetta tarkempaan kuntien ilmastovaikutusten laskentaan on. Viime helmikuussa järjestetyssä CHAMP-työpajassa pohdittiin asiaa. Kuten kirjoitimme aiemmin tässäkin blogissa, Suomen CHAMP-kuntien toive oli saada entistä ajantasaisempaa ja vertailukelpoisempaa päästölaskentatietoa. Ajankohtaisempaa päästötietoa tarvitaan, jotta voidaan osoittaa kunnan päätösten vaikutuksia päästöjen kasvuun tai vähenemiseen sekä viestiä niin päätöksentekijöille kuin asukkaillekin. Vertailukelpoisuutta taas käyttäjät toivoivat kuntien ja eri sektoreiden välille, mutta myös suhteessa aiempiin laskelmiin.

KASVENER-laskentaohjelman avulla lasketut, kuntien suorat kasvihuonekaasupäästöt vaihtelevat suuresti elinkeinorakenteeltaan erilaisissa kunnissa. Tämä johtuu etenkin teollisuuden, maatalouden ja läpikulkuliikenteen vaihtelevasta merkityksestä kuntien päästöjen aiheuttajana, ja vaikeuttaa vertailua kuntien välillä. Lisäksi KASVENER-mallin antamasta arviosta puuttuu merkittävä osa kuntien ja kuntalaisten toiminnasta aiheutuvista päästöistä, jotka syntyvät kuntarajojen ulkopuolella.

Hyvä esimerkki välillisten päästöjen puutteesta johtuvasta vääristymästä on pääkaupunkiseutu. Siellä kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohden ovat 6 tonnia hiilidioksidiekvivalentteja vuodessa, kun suomalaisen keskimääräisesti aiheuttamat päästöt ovat 13 tonnia. Tähän vääristymään KUHILAS tuo apua. Lisäksi se auttaa kuntia tehostamaan ilmastotoimenpiteitään ja tarjoamaan kuntalaisille todenmukaisempaa ja ajantasaista päästötietoa.

Lisätietoa: SYKE
Kuva: CHAMP-työpaja helmikuussa 2011 / Pekka Salminen