Haaveilulla Itämeren avuksi

Päättäjät ja rahoittajat vetoavat usein siihen, etteivät rahalliset resurssit riitä esimerkiksi Itämeren suojeluun, niin kuin niin moneen muuhunkaan ongelmallisesti ratkottavaan asiaan. Näinhän on, prioriteetit on asetettu ja yhdet saavat enemmän kuin toiset. Onko meidän kuitenkaan aika kohauttaa olkapäitä ja unohtaa haaveilu? Itse edustan ryhmää nykypäivän nuoria aikuisia, jota usein kutsutaan ”maailmanpelastajasukupolveksi”. Sukupolvi, joka on tottunut kyseenalaistamaan mahdottoman ja osaa haaveilla asioista, jotka aluksi saattavat tuntua mahdottomilta. Kasvoimmehan me aikana jolloin Walt Disneyllä oli lähes monopoli televisiosta joka päivä silmiimme ja korviimme ulottuviin sanomiin. “If you can dream it, you can do it. Always remember that this whole thing was started with a dream and a mouse”.

Itämeriportaalissa tiedotetaan Kotkan Meripäivien Itämeri-tapahtumasta 28.7.2011. Tapahtumassa eri alojen asiantuntijat ja vaikuttajat saavat vapaasti, kaiken ollessa mahdollista, visioida Itämeren parempaa tulevaisuutta. Päivillä voi kerätä tietoa ja elämyksiä meren tilasta, tai käydä Vellamon kupeeseen parkkeeratussa merentutkimusaluksessa Arandassa. Tavallisesta poikkeavassa keskustelutilaisuudessa kysytään mm. Itämeren tutkijoilta, meriliikenteen ja öljyntorjunnan asiantuntijoilta sekä Helsingin ja Kotkan kaupunkien ja Pietarin vesilaitoksen edustajilta, mitä he tekisivät Itämeren hyväksi, jos kaikki olisi mahdollista. Rantavaltioiden yhteisestä näkökulmasta Itämeren tilan parantamista tarkastelee HELCOMin pääsihteeri. Lisäksi tilaisuudessa kuullaan yritysmaailman näkemyksiä sekä Itämeren hyväksi toimivien säätiöiden ja kansalaisjärjestöjen ihmisiä. Terveisiä suoraan aalloilta tuo kotkalainen ammattikalastaja, ja Luonto-Liiton Itämeri-lähettiläät välittävät koululaisten ajatuksia Suomesta ja Venäjältä. Ohjelma.

Yleisön osallistuminen tapahtuu lippuäänestyksellä, jolla saa ottaa kantaa Itämeren kysymyksiin ja lähettää postikortilla terveisiä päättäjille. Rahoituksen puutetta ei siis tarvitse miettiä, yleisölläkin on varmasti loistavia ideoita. Rajallisen tilan vuoksi seminaariin tulisi ilmoittautua 21.7. mennessä. Ilomoittautuminen.

Niin kuin jokainen kansalainen on velvoitettu äänestämään, jokainen kansalainen tulisi myös velvoittaa haaveilemaan. Haaveilua tulisi harjoittaa omissa elämissään ja yleisen hyvän puolesta, aihealue olisi kaikille omavalintainen. Kotkan meripäivillä järjestettävän seminaarin kaltaisia tilaisuuksia olisi tarjolla kaikille mehukkaita ideoita tuottaville yksilöille, ja toisille inspiroituakseen. Lisää Itämeritietoisuutta voi haalia TV1 kesämaanantaisin esittämästä ohjelmasarjasta Itämeren rannoilla, jossa voi tutustua Itämeren rannikkoalueisiin lähinnä kulturellista näkökulmasta.

Itämeriportaali löytyy myös Facebookissa.

Mitä minä tekisin Itämeren hyväksi, jos kaikki olisi mahdollista? Ohjelmallinen Itämerikeskustelu 28.7. kello 13.00 – 16.30 Kotkan meripäivillä

Kuvan lähde: Turun Kaupungin viestintäkeskus/ Olli Sulin

Suomalainen – ajattele ekologinen askel pidemmälle

Tiedätkö oman ekojalanjälkesi*? WWF:n 2011 sademetsäraportin mukaan maailmanlaajuisesti käytössämme oleva biokapasiteetti* on vuodessa 1,78 globaalihehtaaria henkilöä kohti. Suomalaisten kulutus on keskimäärin 6,16 gha/hlö/vuosi, ylittäen pallon kapasiteetin 3,5 kertaa. Otamme jatkuvasti ekologista velkaa, kuluttaessamme enemmän kuin pallomme pystyy samassa ajassa uusimaan. Kun lainaa ei voidakaan maksaa takasin ei maapallon perintätoimistoa ole, joka takaisi lainan meidän puo-lesta. Joidenkin mielestä ilmastonmuutos on puuta heinää – mutta kohta se on enää pelkkää heinää.

Palmuöljyä käytetään elintarvikkeiden ohella myös biodieselin raaka-aineena. Suurin osa Suomeen tuodusta palmuöljystä kuluukin normaaliin, henkilöautojen käyttämään biodieseleillä sekoitettuun dieselpolttoaineeseen. Öljypalmuviljelmät kaatavat huolestuttavalla vauhdilla Aasian ja Etelä- ja Keski-Amerikan sademetsiä. Jos tuhansien uhanalaisten eläin- ja kasvilajikkeiden selviäminen, esimerkiksi verrattuna autoiluun, ei mieltä vaivaa, saattaa olla syytä pohtia asiaa siltä kannalta, että sademetsät ovat merkittäviä hiilidioksidin sitojia ja varastoijia, joiden hävittäminen vuorostaan voimistaa ilmas-tonmuutosta. Saattaa toki olla että puolen vuosisadan päästä olemassa olevat realiteetit eivät kosketa tänään, mutta päiväkodin pihalla paraikaa leikkivää Leeviä varmasti koskettaa ja ainakin hänen lapsi-aan. Minäkin olin suunnitellut olevani virkeänä elossa vielä silloin.

Entä miten me suomalaiset voimme vaikuttaa Amazonin ja Kaakkois-Aasian sademetsien tulevaisuu-teen? Alueita joissa meidän ekojalanjälkemme ylittää kapasiteetin ovat:
Öljypalmun viljely (kulutus: 664,1 gm²/Suomalainen) Soijaviljely (282,2 gm²/Suomalainen) Kahviviljely (kulutus: 470,7 gm²/Suomalainen), Banaaniviljely (kulutus: 22,8 gm²/Suomalainen). Esimerkkinä voisimme ottaa soijapavun, joka on suuri suora ja suurin epäsuora syy Amazonin metsä-katoon. Soijapavuista tehty soijarehu on maailman ruokatuotannon keskeisiä elementtejä, joka toimi suurimpana epäsuorana syynä metsäkatoon, ja jota pitää kehittää kestävämmäksi.


Kuluttaja voi:
• lisätä kasvisten osuutta ruokavaliossaan
• kysyä lihanjalostajilta soijan vastuullisuudesta (Basel- tai RTRS – sertifikaatit)
Rehun ja lihan tuottajat voivat:
• siirtyä ostamaan vain vastuullisesti tuotettua, geneettisesti muuntelematonta Basel- tai RTRS – sertifioitua soi-jaa
Poliittiset päättäjät voivat:
• tukea rehu- ja lihasektorin yhteistä siirtymistä vastuullisen soijan hankintaan
• luoda kansallisella ja alueellisella lainsäädännöllä markkinoille uuden vastuullisen biomassatuotannon minimi-tason
• tukea kehittyviä maita vastuulliseen soijantuotantoon siirtymisessä.


Todettakoon että on vaikea löytää kaupan hyllyiltä sertifioituja tuotteita. Jos lihantuottaja päättää siir-tyä halvempaan esim. geenimanipuloituun soijarehuun, jonka viljely on kaatanut hehtaareittain sade-metsää, niin me syömme edelleen broilerit ja possut täysin tyytyväisinä. Maailman ruoantuotanto on usein toivottomalta tuntuva aihe, mutta vaikka emme pysty suoraan vaikuttamaan, voimme kuitenkin ajatella askelen eteenpäin ja olla mukana vaikuttamassa epäsuorasti.

* Ekologinen jalanjälki:
Ihmisten käyttämien uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja ihmistoiminnasta aiheutuneiden päästöjen käsittelemiseen tarvittavan maa- ja vesialueen laajuus globaalihehtaareina tai -neliömetreinä. Laskennassa otetaan huomioon rakentamiseen tarvittava maa-alue ja hiilidioksidin si-tomiseen tarvittavan kasvillisuuden määrä.
* Biokapasiteetti:
Maailmanlaajuisesti tai maakohtaisesti käytettävissä olevan, tuottavan maa- ja vesialueen määrä glo-baalihehtaareina.


Kuva: Soijaplantaasi Brasiliassa
© WWF-Canon / Michel Gunther

Suomalaisten ekologinen jalanjälki sademetsissä

KUHILAS täydentää kuntien hiilijalanjäljen laskentaa

SYKEltä on tulossa uusi, kuntien hiilijalanjäljen laskemiseen tarkoitettu työkalu, jonka on tarkoitus valmistua loppuvuodesta 2011. Työkalu kulkee nimellä KUHILAS ja täydentää KASVENER-laskentaohjelman antamia tietoja - KUHILAS nimittäin ottaa huomioon paikallisten suorien päästöjen lisäksi myös tuotteiden elinkaaren aikana syntyvät, välilliset ilmastovaikutukset.

Tarvetta tarkempaan kuntien ilmastovaikutusten laskentaan on. Viime helmikuussa järjestetyssä CHAMP-työpajassa pohdittiin asiaa. Kuten kirjoitimme aiemmin tässäkin blogissa, Suomen CHAMP-kuntien toive oli saada entistä ajantasaisempaa ja vertailukelpoisempaa päästölaskentatietoa. Ajankohtaisempaa päästötietoa tarvitaan, jotta voidaan osoittaa kunnan päätösten vaikutuksia päästöjen kasvuun tai vähenemiseen sekä viestiä niin päätöksentekijöille kuin asukkaillekin. Vertailukelpoisuutta taas käyttäjät toivoivat kuntien ja eri sektoreiden välille, mutta myös suhteessa aiempiin laskelmiin.

KASVENER-laskentaohjelman avulla lasketut, kuntien suorat kasvihuonekaasupäästöt vaihtelevat suuresti elinkeinorakenteeltaan erilaisissa kunnissa. Tämä johtuu etenkin teollisuuden, maatalouden ja läpikulkuliikenteen vaihtelevasta merkityksestä kuntien päästöjen aiheuttajana, ja vaikeuttaa vertailua kuntien välillä. Lisäksi KASVENER-mallin antamasta arviosta puuttuu merkittävä osa kuntien ja kuntalaisten toiminnasta aiheutuvista päästöistä, jotka syntyvät kuntarajojen ulkopuolella.

Hyvä esimerkki välillisten päästöjen puutteesta johtuvasta vääristymästä on pääkaupunkiseutu. Siellä kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohden ovat 6 tonnia hiilidioksidiekvivalentteja vuodessa, kun suomalaisen keskimääräisesti aiheuttamat päästöt ovat 13 tonnia. Tähän vääristymään KUHILAS tuo apua. Lisäksi se auttaa kuntia tehostamaan ilmastotoimenpiteitään ja tarjoamaan kuntalaisille todenmukaisempaa ja ajantasaista päästötietoa.

Lisätietoa: SYKE
Kuva: CHAMP-työpaja helmikuussa 2011 / Pekka Salminen

Uusi ilmastokäsikirja kaupungeille

Yksi Unkarin EU-puheenjohtajuuden aikaansaannoksista on ilmastokäsikirja Euroopan kaupunkien päättäjille. Käsikirjasta löytyy eri maiden parhaita käytäntöjä, ja Suomestakin mukaan ovat päässeet Tampereen ECO2-hanke sekä Helsingin seudun kaupunkiliikenteen Reittiopas.

Ilmastokäsikirjasta löytyy paljon tietoa kaupunkien mahdollisuuksista ja velvollisuuksista ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja sen hillitsemisessä. Käsikirjassa esiin nostettuja teemoja ovat mm. ilmastoystävällinen kaupunkirakenne ja kaupunkiliikenne, asumisen energiankulutuksen hallinta sekä hyvät arkkitehtoniset ratkaisut.

Kannattaa vilkaista!

Lisätietoa: Ilmastokäsikirja kaupunkien päättäjille ja Työ- ja elinkeinoministeriö
Kuva: UBC

Ilmastotyön 10 käskyä

Sitran Energiaohjelman johtava asiantuntija Vesa-Matti Lahti kirjoittaa ilmastotyöstä mielenkiintoisesta näkökulmasta yhdysvaltalaisessa Stanfordin yliopistossa tehdyn tutkimuksen pohjalta. Miten ihmisten käyttäytymistä voidaan muuttaa ja minkälaiset psykologiset tekijät vaikuttavat taustalla?

Kaikille on varmasti selvää, että syyllistämällä kansalaisia ei päästä pitkälle - on tarjottava uusia toimintamalleja ja tehtävä ne houkutteleviksi eri tavoin. Sekä keppiä että porkkanaa tarvitaan, mutta on muistettava, ettei pelkästään tiedon lisääntyminen välttämättä johda muutoksiin käyttäytymisessä.

Vesa-Matti Lahti on tiivistänyt tutkimuksen tuloksista listan, jossa hän esittää kymmenen suurinta virhettä, joita ilmastotyössä tulisi välttää. Mielestäni siinä tiivistyvät hyvin ne asiat, jotka myös kunnan ilmastotyössä on hyvä pitää mielessä!

1. Älä luota tahdonvoimaan pitkäaikaisen muutoksen aikaansaamisessa.
2. Älä yritä suuria harppauksia kerralla, vaan etene pienin askelin.
3. Älä unohda ihmisten toimintaympäristöä heidän käyttäytymisensä muokkaajana.
4. Älä keskity vanhojen virheellisten toimintatapojen lopettamiseen, vaan luo uusia parempia tapoja toimia.
5. Älä pidä ihmisten motivaation puuttumista epäonnistumisten syynä, vaan tee uudet toimintatavat helpoiksi ihmisille.
6. Älä aliarvioi käyttäytymistä laukaisevia tekijöitä (esim. oikealla hetkellä saatavat muistutukset, palkinnot, kehut, vihjeet, pyynnöt tai tarjoukset).
7. Älä usko siihen, että tieto johtaa toimintaan.
8. Älä keskity abstrakteihin tavoitteisiin enemmän kuin konkreettiseen käyttäytymiseen.
9. Älä yritä muuttaa käyttäytymistä lähtökohtaisesti ikuisiksi ajoiksi, sillä on tehokkaampaa keskittyä vain määrättyyn ajanjaksoon.
10. Älä usko siihen, että käyttäytymisen muuttaminen olisi aina vaikeaa.

Lähde: CO2-raportin blogi
Kuva: Carrotmob; Porkkanamafian tempaus Frankfurtissa.

Uusia ideoita ympäristöopetukseen

Ympäristökasvatus on merkittävässä roolissa kestävän tulevaisuuden kannalta. Sen lisäksi, että lapsissa ja heidän oppimissaan käytösmalleissa on tulevaisuus, lapset myös vievät tehokkaasti uusia ideoita ja oppimiaan asioita kotiin. Uudessa SimShop-ohjelmistossa opettajat voivat viedä oppilaat kuvitteellisesti ostoksille, jolloin kassajärjestelmäohjelmisto vertailee tuotteita ympäristön kannalta.

Aiemmin ympäristöopetuksessa korostettiin pakkausten merkitystä, mutta vaikka ne ovatkin näkyvä osa tuotetta, suurempi merkitys on usein itse tuotteella. SimShopin avulla oppilaat näkevät kassakuitissa eurojen sijaan esimerkiksi luonnonvarojen kulutuksen ja elinkaaren aikana syntyvät kasvihuonekaasupäästöt.



Lisätietoja: SimShop

Earth Hour tulee taas: valot pois lauantaina 26.3.!

Vuotuista Earth Hour -tapahtumaa vietetään taas ensi lauantaina 26.3. WWF:n järjestämässä, maailmanlaajuisessa ilmastotempauksessa miljoonat ihmiset sammuttavat valot tunnin ajaksi. Earth Hour eli pimeä tunti on symbolinen ele, jolla osallistujat haluavat näyttää huolensa ilmastosta ja painostaa päättäjiä tekoihin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.

Myös kunnat ja kaupungit voivat tulla mukaan kampanjaan, ja viime vuonna suomalaisista kunnista noin sata otti osaa pimeään tuntiin. Kuntia suositellaan valitsemaan valojen sammuttamiselle jokin näkyvä kohde ja järjestämään kampanjatapahtumia kuntalaisille. Earth Hour 2011 Kunta- ja kaupunkioppaasta löytyy tapahtumaideoita ja ohjeita valojen sammuttamiseen. Esimerkiksi Helsingissä järjestetään Energiatehdas-tapahtuma, joka tarjoaa musiikkia, liikuntaa ja elämyksiä eri ikäisille.



Ilmoittautu mukaan täällä!